Mikä on sopiva rahoitustaso startupille? Voiko sitä olla liikaa?
Korkojen nousun myötä on puheenaiheeksi jälleen noussut oikean rahoitustason määrittäminen ja erityisesti ylirahoituksen vaarat. Rahoitusta tarvitaan alun kuolemanlaakson läpi kulkemiseen, kohti skaalautuvuutta.
Toimialalla on kuitenkin iso merkitys rahoitustarpeeseen. Siinä missä softafirma voi kukkaronnyörien kiristämisellä päästä skaalautuvuuteen jopa SaaS-bisneksessä, joutuu R&D-pohjainen fyysisten tuotteiden kehittäjä yleensä hankkimaan ulkoisen rahoituksensa tavalla tai toisella. Rahoitustarpeen minimoimiseksi moni päätyykin valitsemaan bisnesmallikseen projektitoiminnan, jolloin edes osa palkoista tulee katetuksi. Myöhemmin sitten skaalaten toimintaa ja minimoiden kaikki asiakaskohtaiset työt ja räätälöinnit.
Ylirahoituksen vaaroista ja less-is-more -hypestä kuuluu eniten, kuten arvata saattaa, Atlantin takaa. USA:ssa kierrosten koot ovat kuitenkin huomattavasti eurooppalaisia korkeampia. Jos Series A -kierros USA:ssa on tyypillisesti $17M (vuonna 2022) niin Euroopassa se oli 10M€. Suomesta puhumattakaan. Suomessa myöhäisen vaiheen VC-sijoitusten keskiarvo oli 9.5M€, jossa on mukana myös myöhemmät kierrokset, kuten Series B, C, jne.
Näkisin, että Suomessa suurin ongelma on edelleen alirahoitus. Vuosituhannen vaihteen jälkeen pääomasijoittaminen on kasvanut Suomessa ilahduttavasti, mutta kierrosten koko on pysynyt vaatimattomana. Poikkeuksia toki löytyy ja niissä on järjestään mukana ulkomainen lead-investori.
Alirahoitetuilla yrityksillä break-evenin saavuttaminen kestää pitkään ja pieniä rahoituskierroksia tarvitaan useita. Tätä voisi kuvata myös pipettirahoitukseksi: rahoitusta liikenee sen verran, että firma saadaan pidettyä hengissä, mutta nopean kasvun edellytykset sillä torpataan tehokkaasti.
Alkuperäiseen aiheeseen vielä: ylirahoituksella tai liikarahoituksella on varmasti myös vaaransa. Päällimmäisenä kulujen kertyminen kestämättömälle tasolle. Fiksut ihmiset pitävätkin kulukurin rahoitustilanteesta riippumatta. Hallituksen näkökulmasta sen seuraaminen ja ehkäpä jopa insentiivien asettaminen sille voisi olla fiksua.